Metsien hakkuumäärien lisäämisen ekologinen ja ilmastollinen kestävyys?

Petri Nieminen | 31.8.2018 | Blogi

Metsäneuvos Matti Suihkonen kirjoitti puuston riittävyydestä ja Finnpulpista Savon Sanomissa 31.8.2018. Kommentoisin kirjoitusta seuraavasti:

Metsätalousasiantuntijoiden määrittämät ”kestävät hakkuumäärät” ovat kenties kestäviä taloudellisesta näkökulmasta, mutta ympäristö- tai sosiaalisia näkökulmia ei näissä luvuissa perinteisesti oteta huomioon. Julkisuudessa kirjoitetaan, että Suomessa on nyt ennätysmäärä puuta ja se myös kasvaa ennätysvauhtia. Samalla kuitenkin metsäluonnon monimuotoisuus köyhtyy edelleen ja avohakkuut vähentävät metsien hiilinielua pitkäksi aikaa, kun niitä nimenomaan pitäisi lisätä. Vanhassa metsässä hiiltä on sitoutuneena nuorta metsää enemmän. Metsätalous ja metsänhoidolliset toimenpiteet aiheuttavat omalta osaltaan myös mm. kiintoaine- ja ravinnepäästöjä vesistöihin. Tässä tilanteessa voinee kysyä, että onko kokonaisuus huomioon ottaen todellakin kannattavaa lisätä metsien taloudellisen hyödyntämisen käyttöastetta entisestään? Ymmärtääkseni metsän vuotuinen tilavuuskasvu ei myöskään ole lineaarista, vaan riippuu puuston iästä. Nuori metsä kasvaa nopeammin kuin vanha metsä. Kokonaisuutena puuston kasvunopeus näin ollen kiihtyy Suomessa sitä enemmän, mitä enemmän vanhoja metsiä hakataan pois taimikoiden tieltä. Suomen metsien kasvunopeuden kiihtymisessä ei näin ollen ole pelkästään kyse onnistuneista metsänhoidollisista toimenpiteistä, vaan myös vanhan puuston vähenemisestä (ja ilmaston lämpenemisestä).

Äänekosken ja Asikkalanselän, josta pk-seudun vesi johdetaan Päijänne-tunnelia pitkin, välinen etäisyys ilmateitse on noin 150 kilometriä. Finnpulpin jätevesien purkupaikasta taasen on alle 10 km Hietasaloon, josta tulee 1/3 Kuopion juomavedestä. Esim. onnettomuustilanteessa tehdas on riski vedenotolle Kallavedestä. Kyseinen vertaus Finnpulpin ja Äänekosken välillä on siis argumenttina erittäin heikko. Esim. Talvivaarasta Leppävirralle on tuo sama reilut 150 km, mutta ei kukaan väitä, että kaivoksen negatiiviset ympäristövaikutukset ulottuisivat sinne saakka. Se on totta, että teknologioiltaan on turha vertailla Talvivaaraa/Terrafamea ja sellutehdasta. Mutta päästöjen osalta samaa sulfaattia tulee ympäristöön molemmilta teollisilta toimijoilta: Finnpulpilla ympäristöluvan sallima sulfaatin määrä on noin 5000 tonnia enemmän vuositasolla kuin nykyisellä Terrafamella. Kaikki eivät myöskään ole olleet Äänekoskella tyytyväisiä sellutehtaan ympäristövaikutuksiin, ks. linkit alla.

http://aksa.fi/tehasta-pukkaa-jattimaisen-tehtaan-startti-…/
https://yle.fi/uutiset/3-9955582
https://keskustelu.suomi24.fi/…/miksi-uusi-biotehdas-haisee…
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005719480.html

Äänekosken alapuolisen läpivirtaustyyppisen Kuhnamo-nimisen järven ekologinen tila on välttävä, teoreettinen viipymä kolme vuorokautta ja 8 km alavirtaan sijaitsee Kapeenkosken virta-alue. Kallavesi on järviallas, jonka teoreettinen viipymä on 1,5 vuotta ja jossa on rotkomaisia, pienialaisia useita kymmeniä metrejä syviä syvänteitä. Jätevesipäästöjen sekoittumisolosuhteet sellutehdasta ajatellen ovat näillä kahdella sijainnilla täysin erilaiset.

Itselläni ei ole minkäänlaista henkilökohtaista etua/intressiä sen taustalla, että vastustan hanketta. Asiassa ei ylipäätään sinänsä ole oikeita ja vääriä vastauksia. Intressivertailussa toinen painottaa taloutta, toinen ympäristö- ja/tai sosiaalisia vaikutuksia. On siis kyse siitä, että miten asioita arvottaa ja millä hinnalla uusia teollisuushankkeita on valmis hyväksymään. En itse pysty kannattamaan hanketta sen merkittävästä aluetaloudellisesta hyödystä huolimatta, koska tehtaan negatiiviset vaikutukset Kallaveteen, ilmaan ja metsäluontoon olisivat sen volyymista johtuen merkittävät. Sorsasalo ei kokonaisuutta ajatellen ole mielestäni hyvä sijainti megaluokan sellutehtaalle. Esim. logistisesti ja liiketaloudellisesti varmastikin kyllä, mutta ympäristön ja kuopiolaisten kannalta ei. Ymmärrän kyllä positiivisten talousvaikutusten kautta asiaa argumentoivia, mutta en ole asiasta samaa mieltä.

Jotkut näkevät metsät ja ympäröivän luonnon ylipäätään pääasiassa asiana, jonka rooliksi jää tarjota suoraa taloudellista hyötyä. Metsällä tulisi kuitenkin olla muutakin arvoa kuin vain metsäteollisuuden raaka-aineaittana toimiminen. Suomessa toimii jo tälläkin hetkellä 19 sulfaattiselluloosa- tai puolisellutehdasta. Myös Kuopiossa on jo Powerfluten puolisellu-/aallotuskartonkitehdas. Mikä on tarpeeksi?