Kaupunginvaltuutettu
Hallituksen pj, Jätekukko Oy

Yhteistyöllä kestävästi kehittyvän
Kuopion puolesta

Tutustu minuun

Petri Nieminen3 days ago
Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮

Kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen Ottawan sopimuksesta irtautumista koskien, jotta maamme turvallisuutta voitaisiin tarvittaessa puolustaa myös jalkaväkimiinojen avulla.

Tähän sopii sanonta "Don't hate the player, hate the game." Muun muassa Venäjä ei ole sopimusta ratifioinut.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/14459
Petri Nieminen4 days ago
Suojelun arvoisia kaupungin metsiä

Kuopion kaupunki on löytänyt selvityksessään 25 aluetta, joilla on paljon luonnoltaan arvokkaita metsiä tai puustoisia soita. Alueet ovat Metso-suojeluohjelman kriteerit täyttäviä ja niiden yhteispinta-ala on noin 1250 hehtaaria: https://www.kuopio.fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto/luonnon-monimuotoisuus/selvitys-kuopion-kaupungin-omistamista-luonnoltaan-arvokkaista-metsista-ja-puustoisista-soista-metso-selvitys/

Luonnon monimuotoisuusohjelmassa kaupunki on asettanut tavoitteekseen suojella 10 % kaupungin metsistä ja soista. Oma näkemykseni on, että suojeluhehtaarit tulee lähtökohtaisesti painottaa suojeluarvoltaan mahdollisimman edustaviin metsiin soiden sijaan. Noin 3 % lisäys nykyisestä noin 7 % suojelutasosta tarkoittaa pinta-alana noin 500 hehtaaria. Lähtökohtaisesti suojelualueita perustettaessa olisi hyvä pyrkiä mahdollisimman laajoihin kokonaisuuksiin, jotka myös parhaimmillaan lisäisivät arvokkaiden metsäalueiden kytkeytyneisyyttä toisiinsa.

Luonnonsuojelutyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja sen tulokset saattavat näkyä vasta vuosien päästä. Voikin todeta, että kaupungin toteuttaman selvityksen listalta löytyy useampia kohteita, joita ei olisi nyt esitetyn kaltaisena voinut enää tarkastella ilman allekirjoittaneenkin aktiivisuutta ja maastossa kulkemista KLYY:n puheenjohtajana v. 2020 ja sen jälkeen kaupunginvaltuutettuna. Mm. Suuri-Petäisen itärannan, Asumankallion, Rätkänkorven ja Antikkala-Pihlajaharjun osalta kokonaisuus olisi hakkuiden myötä sirpaloitunut ilman hakkuusuunnitelmista jätettyjä kommentteja ja vuoropuhelua kaupungin edustajien kanssa. Laatimani vihreiden valtuustoaloitteen myötä Tervaruukin alue on etenemässä suojeltavaksi osana kaupungin 250-vuotisjuhlallisuuksia. Sitä sanotaan, että sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta itse olen havainnut, että joskus se yksikin voi joissain tilanteissa olla ratkaiseva.

Ottaen huomioon kaupunginvaltuuston hyväksymän n. 500 hehtaarin lisäsuojelutavoitteen, voisi osana Kuopion kaupungin 250-vuotisjuhlallisuuksia suojella Tervaruukin alueen lisäksi nyt valmistuneen selvityksen pohjalta saman tien jo enemmänkin hehtaareita; esimerkiksi 250 hehtaaria 250-vuotiaan Kuopion kunniaksi.

Niittylahteen muodostuisi hieno jo olemassa olevia luonnonsuojelualueita yhteen kytkevä kokonaisuus suojelemalla Muurankorpi-Palokangas (69 ha) sekä Niittylahti-Mustamäki (78 ha). Jynkänniemi (69,5 ha) on arvokas metsäalue lähellä rakennettua ympäristöä, ja sen säilyminen olisi syytä varmistaa suojelulla ennen kuin joku ”kehittäjä” hoksaa ryhtyä valmistelemaan kaavamuutosta ja alueen rakentamista. Siihen päälle esim. Rätkänkorven alue (17,4 ha) sekä jo esittämäni Tervaruukki (18,2 ha) muodostaisivat yhteensä noin 252 ha lisäsuojelua 250-vuotiaan kaupungin kunniaksi. Paljon jäisi tällöinkin suojelunarvoista metsää vielä suojelun ulkopuolelle, ja esimerkiksi Joutenmäen alue (47,6 ha) olisi myöskin arvokas lisä Niittylahteen muodostuvaan kokonaisuuteen.

Yleisesti ottaenhan kaupunginvaltuuston asettama n. 10 % suojelutavoite vuoteen 2035 mennessä (lisäystä noin 500 ha) on kuitenkin hyvin maltillinen ja nyt kartoitetuista arvokkaista alueista tulisikin pidemmällä aikavälillä pyrkiä suojelemaan valtaosa (yli 1000 ha).

Lisätietoa ja linkkejä aihepiiristä kommenteissa. Kuvassa uhanalainen kantoraippasammal (VU) kuvattuna Suuri-Petäisen rannan läheisyydestä v. 2020.
Petri Nieminen2 weeks ago
Petri Nieminen2 months ago
Vanhojen metsien suojelukriteerien valmistelussa kyllä tiivistyy Suomen tämänhetkisen luontopolitiikan taso: Surkeaa ja masentavaa.

Suomen ympäristökeskus (Syke) sanoittaa asiaa lausunnossaan varsin suorasti: "Syke painottaa, että VN:n ehdottamat kriteerit eivät ole linjassa tieteellisen tiedon kanssa. Ehdotettu luonnontilaisille vanhoille metsille räätälöity määritelmä, jota on tarkoitus soveltaa kaikkiin vanhoihin metsiin, on tieteellisen tiedon tarkoitushakuista vääristelyä."

Syken lausunto: eduskunta.fi/fi/vaski/julkaisumetatieto/documents/edk-2024-ak-33184.pdf

Iltalehden juttu aiheesta: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4edb2e4b-d1d4-4f7d-be91-9756b9f75061

Kun peilaa, millaista tekstiä kokoomuksenkin arvoissa ja periaateohjelmassa on, ei voi kuin todeta, että ei ne sanat, vaan ne teot: "Päätöksenteossa paikallistasolta valtakunnalliselle, eurooppalaiselle ja kansainväliselle tasolle saakka on tehtävä johdonmukaisesti valintoja, jotka turvaavat ja edistävät ympäristön puhtautta ja luonnon monimuotoisuutta, lajien säilymistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämän vastuun kantaminen on se mitta, jolla tekojemme arvo kaikkein eniten määräytyy tulevien sukupolvien silmissä."

https://www.kokoomus.fi/periaateohjelma/

Maakuntatasollakaan luontokatoa ei tosiasiassa pyritä kovinkaan kunnianhimoisesti hidastamaan, kun maakuntakaavan ehdotuksesta poistettiin laajojen metsäpeitteisten alueiden merkintä sekä yksityismaiden soidensuojelun täydennysehdotukseen kuuluvien alueiden luonnonsuojelumerkinnät muuttamalla ne maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi. Maakuntahallituksen poliitikot vaikuttavatkin lähinnä toimivan erinäisten edunvalvontajärjestöjen kädenjatkeena luontoarvot unohtaen. Savon Sanomien otsikointi on osuva: "Perässähiihtäjien joukko on edelläkävijöitä turvallisempi".

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/7973276

Kuntatasolla taasen eräskin keskustalainen esitti vastikään Kuopion kaupunkirakennelautakunnassa informatiivisten luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeiden alueiden (luo-merkintöjen) poistamista käsittelyssä olleesta osayleiskaavasta. Tämä olisi käsitykseni mukaan ollut yleiskaavoja koskevien sisältövaatimusten, ja siten maankäyttö- ja rakennuslain, vastaista (MRL 39). Nähdäkseni lainvastainen esitys ei sentään läpi mennyt, mutta äänestää piti perussuomalaisten kompatessa merkintöjen poistamista.

https://kuopio.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=2024368-11

Valtuustossakin asiasta käytiin vielä värikästä keskustelua, jossa mm. valtion luonnonsuojeluviranomaista (ELY-keskus) moitittiin. Yksi perussuomalainen myös kyseli ihmettelevästi sen perään, että ovatko lautakunnan jäsenet varmasti ymmärtäneet, mitä päättivät. Ilmeisesti hänen näkemyksensä mukaan lautakunnan olisi siis tullut ennemmin tehdä päätös, joka ei todennäköisesti olisi oikeudellista tarkastelua kestänyt.

Summasummarum: Luontokadon kaltaisesta megatrendistä kyllä puhutaan varmaan enemmän kuin koskaan, mutta toimenpiteet sen ehkäisemiseksi eivät tunnu valuvan kauniista sanoista politiikan käytännön tekemisen tasolle. Ja kaikki eivät välitä edes puhua niitä kauniita sanoja vaan haikailevat suoraan suurempia hakkuumääriä, turvetuotannon jatkumista yms. mennyttä maailmaa. Vaikka täytyy yleisesti ottaen yrittää ajatella positiivisesti, on isossa kuvassa luontopolitiikan saralla pääviesti tällä hetkellä valitettavasti surkeaa ja masentavaa, kuten kirjoituksen alussa totesinkin.