Blogi

Onko median uutisointi Finnpulpin sellutehtaan ympäristöystävällisyydestä ollut harhaanjohtavaa?

Petri Nieminen | 20.8.2018 | Blogi

Julkaistu Savon Sanomissa 29.8.2018

Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Antti Kivelä toteaa Kuopion kaupunkilehdessä 17.8.2018 (https://www.kaupunkilehti.fi/finnpulp-taistelussa-peli-kov…/) Pro Kallavesi-liikkeestä seuraavaa: ”Tällaiset toimijat kampanjoivat mediaakin vastaan, jos median raportoimat tosiasiat eivät sovi omaan näkemykseen”. Samassa lehdessä toimittaja Ismo Vornanen tituleeraa Finnpulpin tehdasta termein ”maailman ympäristöystävällisin biotuotetehdas”. (https://www.kaupunkilehti.fi/finnpulpin-paatos-ei-horju/). Sama narratiivi maailman ympäristöystävällisimmästä sellutehtaasta on toistunut lukemattomia kertoja eri medioiden (mm. Savon Sanomat, YLE, Maaseudun Tulevaisuus) kirjoituksissa Finnpulpin ympäristöluvan saamisesta (31.3.2017) lähtien. Ovatko median raportoimat asiat olleet tältä osin tosia? Alla muutamia esimerkinomaisia lainauksia eri medioista, joiden totuusarvo on mielestäni kyseenalainen tässä tekstissä jäljempänä esitettyjen faktojen perusteella.

Ympäristöluvan saamisen jälkeen 31.3.2017 toimitusjohtaja Martti Fredrikson kommentoi YLElle seuraavaa (https://yle.fi/uutiset/3-9539897): ”Lupaehdot on ylivertaisesti tiukemmat kuin millään muulla Suomessa tai maailmalla toimivalla alan laitoksella. Nyt tullaan tarkasti tutkimaan, että miten näihin lupaehtoihin teknisesti päästään. Tässä mennään ehdottomasti sellaiselle alueelle jossa aikaisemmin ei ole teollisuudessa koskaan oltu ja sitä tässä joudutaan tutkimaan tarkkaan.” Maaseudun Tulevaisuudessa toimitusjohtaja Martti Fredrikson toteaa 2.5.2017, että ”Biotuotetehdas tulee näin olemaan alallaan maailman ympäristöystävällisin”. (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/…/finnpulp-sopeutuu-maa…). Myös Savon Sanomat toteaa edelleen omilla Finnpulp-aiheisilla sivuillaan, että: ”Biotuotetehdas tulee tiukkojen ympäristölupaehtojen johdosta olemaan alallaan maailman ympäristöystävällisin.” (https://www.savonsanomat.fi/aiheet/Finnpulp)

Finnpulpin ympäristöluvan lupamääräysten raja-arvot vesistökuormitukselle vaikuttavat kieltämättä olevan tiukat verrattuna moniin kotimaisiin sellutehtaisiin. Mediassa on kirjoitettu jopa maailman tiukimmasta havusellutehtaan ympäristöluvasta. Jokainen tehdas ympäristöineen on kuitenkin omanlaisensa tapaus, ja teollisen toiminnan ympäristökuormitus tuleekin tapauskohtaisesti sovittaa ympäristön kestokykyyn. Esimerkiksi suora vertailu Finnpulpin ja meren rannalla sijaitsevien sellutehtaiden kanssa ei toimi, koska laimenemisolosuhteet ovat merissä eri luokkaa ja sulfaattiakin esiintyy luonnostaan meressä korkeampia määriä. En osaa itse sanoa, että onko Finnpulpin lupa globaalisti tiukin, ja loppupeleissä tehtaan ”ympäristöystävällisyyden” määrittävät joka tapauksessa toteutuneet kuormitusmäärät – eivät ympäristöluvan päästörajat. Jos väittää tehdasta maailman ympäristöystävällisimmäksi, tulee siis huomioida, että ympäristöluvan päästöraja-arvot ja toteutunut ympäristökuormitus ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi tulee huomioida, että puhutaanko suhteellisesta vai absoluuttisesta ympäristöystävällisyydestä. Absoluuttisesti mitattuna uskaltanen sanoa, että esim. mikä tahansa Suomessa toimiva tuotantomäärältään puolet pienempi sellutehdas on kokonaisympäristövaikutuksiltaan ympäristöystävällisempi kuin massiivinen 6,7 miljoonaa kuutiometriä puuta vuotuisesti käyttävä Finnpulp.

AVIn mukaan Kallaveden tilan kannalta kriittisin tekijä on kasviplanktonin biomassa, jonka määrää Kallavedessä säätelee minimiravinteena fosfori. Näin ollen Finnpulpin vesistöpäästöjen osalta yksi merkittävimmistä asioista on fosforin määrä, jonka reduktio jätevesistä tulisi ”maailman ympäristöystävällisimmässä laitoksessa” luonnollisesti olla maailman parasta luokkaa.

EU:n selluteollisuutta koskevan vertailuasiakirjan BAT-päätelmissä vuodelta 2015 parhaan teknologian mukainen vaihteluväli (BAT-AEL) fosforipäästölle on 0,01–0,03 kg P per tuotettu sellutonni (ADt) (Kuva 1). Finnpulpin on AVIn ympäristöluvassa vaadittu suoriutuvan tämän alle (https://www.avi.fi/…/ymparistolupa-finnpulp-oy-n-biotuotete…). Finnpulpin ympäristöluvan mukainen vuotuinen 7300 kg fosforipäästömäärä tarkoittaa 1,2 miljoonan tonnin sellutuotannolla sitä, että fosforia saa jäädä Kallaveteen purettavaan jäteveteen n. 0,006 kg per tuotettu sellutonni (7300/1200000=n. 0,006), joka siis on alle edellä mainitun BAT-AEL vaihteluvälin. Mutta maailmassa on jo nyt toiminnassa useita muitakin sellutehtaita, jotka myös alittavat toteutuneelta kuormitukseltaan tuon parhaan teknologian mukaisen vaihteluvälin. Asiassa ei siis ole mitään uutta. Esimerkiksi Stora Enson Enocellin sellutehtaalla Joensuussa on päästy jo vuonna 2003 kokonaisfosforin osalta päästötasoon 0,004 kg P / ADt (Kuva 2). EU:n BAT-vertailuasiakirjan mukaan päästöt vaihtelevat fosforin osalta eri tehtailla välillä 0,003–0,08 kg P per tuotettu sellutonni. Alhaisimmillaan sellutehtaissa päästään BAT-vertailuasiakirjan mukaan siis 0,003 kg P / ADt tasoon (Kuva 3, kuva 4), eikä Finnpulpilta vaadittava 0,006 kg P / ADt näin ollen ole vielä maailman parasta tasoa fosforin osalta. Luparajaltaan voi toki olla, mutta ei toteutuneilta päästöiltään. YLEn toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen kirjoittaa analyysissaan 31.3.2017 virheellisesti: ”Jätevesien puhdistamiseen on löydettävä menetelmä, joka on parempi kuin mikään tällä hetkellä tiedossa oleva. —- Joiltakin osin Finnpulpille lyödyt päästörajat ovat tiukemmat kuin Euroopan unionin BAT-päätelmissä (Best Available Techniques). Se tarkoittaa käytännössä, että Kallaveteen laskettavan jäteveden puhdistamiseen on löydettävä menetelmä, joka on parempi kuin mikään tällä hetkellä EU:n tiedossa oleva.” (https://yle.fi/uutiset/3-9540578).

Kuva 1. Valkaistua sellua valmistavien sulfaattisellutehtaiden BAT-AEL vaihteluväli fosforin osalta (0,01-0,03 kg P / ADt). Lähde: Best Available Techniques (BAT) Reference Document for the Production of Pulp, Paper and Board, 2015, s. 792. Saatavilla: http://eippcb.jrc.ec.europa.eu/reference/pp.html

Kuva 2. Enocell Oy:n sellutehtaan toteutuneet päästöt vuonna 2003. Kokonaisfosfori 0,004 kg P / ADt. Lähde: Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös 13.3.2006 nro 20/06/2, sivu 19. Dnro ISY-2004-Y-257. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BBDB0BD9C-BE98-43B9-B1B1-38CBD782B4CC%7D/83402

Kuva 3. Sellutehtaiden fosforipäästöjen pääasiallinen vaihteluväli 0,003-0,08 kg P / ADt. Lähde: Best Available Techniques (BAT) Reference Document for the Production of Pulp, Paper and Board, 2015, s. 224. Saatavilla: http://eippcb.jrc.ec.europa.eu/reference/pp.html

Kuva 4. Sellutehtaiden fosforipäästöjen vaihteluväli taulukoituna tehtaittain. Lähde: Best Available Techniques (BAT) Reference Document for the Production of Pulp, Paper and Board, 2015, s. 225. Saatavilla: http://eippcb.jrc.ec.europa.eu/reference/pp.html

Teknisesti Finnpulpin lienee siis mahdollista päästä luparajoihin. Tästä syystä yhtiö ei edes itse valittanut ympäristölupapäätöksestä. Jos luparajat olisivat olleet mahdottomat saavuttaa, olisi Finnpulp varmasti valittanut luvasta. Tältä osin toimitusjohtaja Fredriksonin lausunnot teknologian suhteen ”alueesta, jossa teollisuudessa ei aiemmin ole oltu” ovat todennäköisesti olleet harkittua strategiaa, jossa on haluttu luoda mielikuvaa ”maailman ympäristöystävällisimmästä sellutehtaasta”. Tarvittavat menetelmäthän vaikuttavat olevan olemassa, kun lupaehtoja vastaaviin fosforipäästömääriin sellutonnia kohti, tai jopa niiden alle, on päästy olemassa olevissa tehtaissa Suomessa jo yli 15 vuotta sitten. En toki kiellä, etteivätkö useiden eri parametrien alhaiset raja-arvot voi mahdollisesti luoda Finnpulpin osalta sellaista yhteisvaikutusta, että niihin pääseminen aiheuttaa yhtiölle pohdintaa.

Joka tapauksessa, jotta Finnpulp tulisi todella olemaan ”maailman vähäpäästöisin sellutehdas” tai ”alallaan maailman ympäristöystävällisin”, kuten toimitusjohtaja on mm. YLEllä ja Maaseudun Tulevaisuudessa väittänyt, tulisi sen vuotuisen fosforipäästön olla maksimissaan 3600 kg (0,003 kg P /ADt * 1200000 ADt = 3600 kg P). Tällöin se olisi fosforipäästön osalta BAT-vertailuasiakirjassa mainitun parhaan laitoksen tasolla. Päiväkohtaisesti tämä tarkoittaisi noin 10 kiloa fosforia (3600/365), joka on puolet vähemmän kuin ”maailman tiukimmassa luvassa” vaadittu 20 kiloa per päivä. Ympäristöluvan luparajoista on tehtaalla lupaustensa lunastamiseksi siis kiristettävää ainakin fosforin osalta.

Toinen asia mihin haluan kiinnittää tässä tekstissä pikaisesti huomiota, on sellun valkaisumenetelmä. Finnpulpin esittämä ECF-menetelmä, jossa käytetään klooridioksidia valkaisuun ei ole kaikista ympäristöystävällisin valinta, koska sen yhteydessä syntyy AOX-yhdisteitä. Parempi tapa ympäristön ja Kuopion vesihuollon turvallisuuden kannalta olisi valkaista sellu TCF-menetelmällä, jossa klooria ei käytetä.

Koska yhtiön toimitusjohtajan lupaus mediassa on ollut, että: ”Biotuotetehdas tulee olemaan alallaan maailman ympäristöystävällisin”, odotan siltä seuraavaa siinä tapauksessa, että tehdas toteutuu:
1. Fosforipäästö tulee olla alle 0,003 kg per tuotettu sellutonni, koska tämä on taso, johon Euroopassa jo tällä hetkellä BAT-vertailuasiakirjan mukaan päästään. Finnpulpin tapauksessa 1,2 miljoonan sellutonnin tuotannolla tämä tarkoittaa noin 10 kg fosforipäästöä per päivä, joka on puolet alempi kuin luparajana oleva 20 kg per päivä.
2. Finnpulpin sellu valkaistaan TCF (total chlorine free)-menetelmällä, josta ei synny AOX-päästöjä. Menetelmä on Ruotsissakin yleisessä käytössä; esim. Södra Cellin kolmesta sellutehtaasta kaksi käyttää TCF-menetelmää. Se on toki todennäköisesti kalliimpi ja voi vaikuttaa tuotetun sellun laatuun ECF-menetelmään verrattuna, mutta koska tehdas tulee toimitusjohtajan omien sanojen mukaan olemaan maailman ympäristöystävällisin, niin TCF-menetelmää tulisi käyttää. Tämä on erityisen tärkeää, sillä tehdas tulisi sijaitsemaan kuopiolaisten raakavesilähteen yläpuolella, jonka vuoksi AOX-päästöt veteen olisivat ekologisen riskin lisäksi myös mahdollisesti vesihuollollinen riski.

Mikäli yllä olevia asioita ei toteuteta, on mielestäni harhaanjohtavaa puhua ”maailman ympäristöystävällisimmästä biotuotetehtaasta”. Ja vaikka yllä olevat asiat toteutettaisiinkin, on tehtaan luparajojen mukainen sulfaattikuormitus (55 t/d) sekä orgaanisen aineksen aiheuttama hapenkulutus (24 t O2/d) silti korkealla tasolla aiheuttaen vastaanottavaan vesistöön vaikutuksia.

Vaikuttaa siltä, että tähän asti eri mediat ovat monotonisesti toistaneet yhtiön omia sanoja faktoina tarkistamatta asioiden todellisia taustoja.

Jaa tämä teksti:

Vastaa