Kaupungin metsien hakkuumäärät hämärän peitossa
Julkaistu Savon Sanomissa 9.6.2024
”Kuopion Elokapina pitää silmällä kaupungin metsähakkuita”, otsikoi Savon Sanomat (6.6.). On hyvä, että asia kiinnostaa, koska kaupunginvaltuutetuistakin ainakin allekirjoittaneelle kaupungin tulevat hakkuumäärät ovat hämärän peitossa.
Kuopion kaupunginvaltuusto hyväksyi talouden tasapainottamisohjelmaa käsiteltäessä 20.5. Sakari Pääkön (kok.) esityksen metsäomaisuuden myynnin tehostamisesta. Vihreä valtuustoryhmä ei kannattanut esitystä.
Oletan, että metsäomaisuuden myynnillä ei epämääräisesti muotoillussa esityksessä tarkoitettu kaupungin metsäkiinteistöjen määrän vähentämistä vaan hakkuumäärien ja puunmyyntitulojen lisäämistä.
Mielestäni kaupungin metsäomaisuuden määrää voitaisiin pikemminkin lisätä ja harjoittaa vastuullista metsätaloutta ja siten lisätä kaupungin tulopohjaa pidemmällä aikajänteellä.
Kokoomuksen keino Kuopion kaupungin talouden paikkaamiseen vaikuttaa olevan luonnonvarojen hyödyntämisen lyhytnäköinen lisääminen. Sillä voitaisiin tulosmielessä saada ehkä joitakin satoja tuhansia euroja kaupungin kassaan, mutta millä hinnalla?
Kuopion rakenteellinen alijäämä on kymmeniä miljoonia, ja tällaiset luonnon ja kaupungin vetovoiman kannalta negatiiviset avaukset jäävät omasta mielestäni isossa kuvassa haitallisen puolelle.
Varsin erikoista on, että samassa kokouksessa valtuusto hyväksyi kuitenkin yksimielisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2024–2030. Siinä muun muassa luonnonsuojelualueiden lisäämiselle ja metsienkäsittelylle on asetettu tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa hakkuumäärien lisäämisen kanssa.
Vaikuttaakin siltä, ettei kokoomuksessa oikea käsi täysin tiedä, mitä vasen käsi tekee.
Sakeaa on toki meno valtakunnankin tasolla. Kokoomusvetoinen hallitus on hallitusohjelmassaan luvannut suojella jäljellä olevat kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset ja vanhat metsät. Kuitenkin suojelun lisääminen siellä, missä sitä eniten tarvittaisiin, eli Etelä-Suomessa, meinataan vesittää satumetsätasolle laadituilla kansallisilla kriteereillä. Niitä täyttäviä metsäalueita ei löydy edes olemassa olevilta luonnonsuojelualueilta tai kansallispuistoista (IS 5.6.).
