Kaavoituksen luontovaikutuksia tulee selvittää etu- eikä jälkikäteen
Julkaistu Savon Sanomissa 11.11.2025
Savon Sanomat käsitteli hyvässä jutussaan luontoselvitysten vaikutusta Kuopion kaavoitukseen (SS 5.11.). Riittävä luontoselvitys on edellytys asianmukaiselle luontovaikutusten arvioinnille. Mutta kuinka maankäytön luontovaikutuksia kaupungissa arvioidaan, jos ensin päätetään rakentaa ja vasta sitten selvitetään? Esimerkiksi Pieni Neulamäki II-asemakaava on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 14.4.2025. Luontodirektiivissä mainitun kirjoverkkoperhosen esiintymistä alueella on ryhdytty selvittämään vasta tämän jälkeen, vaikka lajin aiemmasta esiintymisestä alueella on ollut viitteitä. Esitin kaavaa palautettavaksi valmisteluun sen eri valmisteluvaiheissa ja lopulta valtuustossa hylättäväksi ilman riittävää kannatusta.
Yleiskaavoilla on maankäytön suunnittelussa suuri merkitys, mutta ne voivat olla vanhentuneita. Jos yleiskaavavaiheessa ei ole tunnistettu luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita, on niiden päältä voitu esim. suunnitella menemään tie, kuten Neulamäenrinteen huuhkajajyrkänteen osalta on toimittu. Neulamäenrinteen asemakaavan osalta asetettiin kaavaluonnokset nähtäville toukokuussa -25, vaikka luontoselvitykset alueella olivat kesken. Tarvittavat luontoselvitykset tulisi mielestäni olla laadittuna jo ennen luonnosten nähtäville laittoa, jotta luontoarvot tosiasiallisesti ohjaisivat suunnittelua.
Kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta on oleellista huomata, että monesti alueiden luonto- ja virkistyskäyttöarvot kulkevat käsi kädessä. Lähimetsiä tarvitaan. Onkin syytä tunnistaa luontoarvojen merkitys ja kasvattaa niiden painoarvoa maankäytön suunnittelussa. Jos luontoarvoja ei riittävällä tavalla huomioida, ratkotaan asioita helposti eri oikeusasteissa, mikä ei varmastikaan jouhevaan ja ripeään kaavoitukseen pyrkivissä kaupungeissa ole tavoitetila.
Jotta Kuopio tunnistaisi maankäytön suunnittelussa entistä paremmin luontoarvoiltaan merkittävät alueet, jätin kaupunginvaltuustossa 19.5.2025 aloitteen ”Ekologisen kompensaation käyttöönotto kaavoitushankkeissa”. Ekologisen kompensaation avulla rakentamisesta aiheutuva luontohaitta hyvitetään parantamalla luonnon tilaa toisaalla, mikä on viimesijainen keino silloin, kun luontohaittaa ei voida muutoin välttää.
Luontokadon torjunnassa on mielestäni tärkeää, että luontopääoman heikentämisestä joutuu vastaamaan aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti: luontoa heikentävä taho hyvittää aiheuttamansa heikennyksen. Ekologinen kompensaatio voikin ohjata sellaisiin maankäytön ratkaisuihin, joissa arvokkaita luontoalueita säästetään nykyistä todennäköisemmin. Niille aiheutetun heikennyksen hyvittäminen voi näet loppupeleissä olla haastavampaa ja kalliimpaa, kuin vaihtoehtoisen maankäyttöratkaisun hakeminen.
