Kaavoituksella näytettiin Finnpulpille vihreää valoa – kuntapäättäjällä on suuri vastuu ympäristöasioissa

Petri Nieminen | 13.3.2017 | Lehtikirjoituksia

Julkaistu lyhennettynä Savon Sanomissa 19.3.2017.

Finnpulpin ympäristölupahakemus on tällä hetkellä käsiteltävänä Itä-Suomen aluehallintovirastossa (AVI), joka antaa asiasta ympäristölupapäätöksen tulevan kevään aikana. Olen pannut merkille, että vastuu päätöksenteosta hankkeen jatkon suhteen on vieritetty nyt AVIn harteille. Kuitenkin se, että toteutuuko hanke vai ei, ei mielestäni ole kokonaisuutena aluehallintoviraston käsissä, vaan se oli pitkälti Kuopion kaupunginvaltuuston päätettävissä viime syksynä. Valtuusto päätti hyväksyä asemakaavan, jossa tehdas sijoitetaan Sorsasalon saareen, ja tällä päätöksellä valtuusto käytännössä päätti tehtaan rakentamisesta kaupunkiin. Esim. Kuusamossa Juomasuon kaivoshanke taas estettiin nimenomaan kaavoitusratkaisulla. Finnpulpin hankkeen toteutuminen on periaatteessa enää siitä kiinni, että saako Finnpulp hankittua hankkeelleen riittävän rahoituksen. AVIn rooli on asettaa tulevassa lupapäätöksessään päästörajat, jotka luonnollisesti tulisi olla riittävän tiukat. AVIn haasteena on arvioida, että mikä on vesistön vastaanottokyky ja kuinka tiukat päästörajat tehtaalle voidaan lainsäädännön puitteissa asettaa. EU:n BAT-vertailuasiakirjassa on metsäteollisuuden osalta määritelty, mikä on alan tämän hetken parasta puhdistustekniikkaa, eikä tätä tiukempia puhdistusvaatimuksia AVI voine käytännössä vaatia. Onko BAT-tekniikkakaan kuitenkaan riittävää, kun kyseessä on tämän kokoluokan laitos ja vastaanottava vesistö toimii kaupunkilaisten raakavesilähteenä ja merkittävänä virkistysalueena? Kansallinen ympäristölainsäädäntökin toisaalta kieltää heikentämästä vesistöjen tilaa, mutta ympäristölupa on kuitenkin aina jossain määrin ”ympäristönpilaamislupa”.

Suurten teollisuushankkeiden vesistövaikutusten arviointi on tunnetusti haastavaa. Finnpulpin YVA-selostuksessa vesistövaikutuksia on mallinnettu EFDC-vesistömallilla, joka tuottaa keskiarvoistetun arvion kuormituksesta eri syvyyksillä ja etäisyyksillä prosessijätevesien purkupaikasta. Samaa mallia on käytetty vesistövaikutusten arviointiin myös mm. Talvivaaran/Terrafamen kaivoksella, jossa vaikutukset on havaittu arvioituja suuremmiksi. On huomioitavaa, että myös Finnpulpin osalta arviot pitoisuustasoista esim. sulfaatin osalta ovat keskimääräisiä arvioita, eivätkä edusta maksimipitoisuuksia, joita syvänteiden alusvedessä voi tulla esiintymään.  Jos mallin hilakoko on liian suuri, laskennallinen malli aliarvioi aivan pohjan yläpuoliseen vesikerrokseen kerääntyvää sulfaattia. Finnpulpin YVAn vesistömallissa on käytetty kuvaustapaa, jossa laskentakerrosten lukumäärä syvyyssuunnassa on kuusi tasapaksua kerrosta. Tämä tarkoittaisi esim. 40 metriä syvässä syvänteessä sitä, että laskennassa käytetään 6,7 metriä paksuja kerroksia, joiden pitoisuusarvot malli keskiarvoistaa. Todellisuudessa saattaa kuitenkin olla niin, että esim. sulfaatti kasautuu pohjalle muutaman metrin paksuiseksi kerrokseksi, jossa pitoisuus on huomattavasti korkeampi. Tätä malli ei näytä, koska se näyttää pohjasta katsottuna 6,7 metriä paksun kerroksen pitoisuuskeskiarvon. Horisontaalisessa suunnassa hilakoko on ollut 75×75 metriä purkupaikan läheisyydessä, mutta kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmas purkupaikasta mennään. Osa Kallaveden syvänteistä on pienialaisia, eikä malli pysty laskemaan näidenkään alueiden todellisia sulfaattipitoisuuksia. Sulfaatti saattaa välillisesti aiheuttaa pohja-alueiden hapettomuutta ja siten ruokkia sisäisen kierron kautta rehevöitymiskehitystä, kun pohjassa oleva fosfori liukenee takaisin vesipatsaaseen hapettomissa oloissa. Hapettomissa oloissa pohjasta liukenee veteen myös elohopeaa, joka rikastuu ravintoketjussa kaloihin. Alusveden hapettomuutta esiintyy Kelloselällä jo nyt ja hapettomuuden lisääntyminen tulisi vaikuttamaan myös mm. pohjaeläinyhteisön koostumukseen ja pohjalla elävien kalojen (esim. made) elinoloihin ja käyttäytymiseen.

Kun tehdään intressivertailua taloudellisen hyödyn ja ympäristövaikutusten välillä, tulee ympäristövaikutukset olla mahdollisimman hyvin tiedossa. Vaillinainen tai väärä tieto voi vaikuttaa päätöksentekoon. Ei ole kuntalaisten, eikä toiminnanharjoittajankaan etu, mikäli ympäristövaikutukset aliarvioidaan ympäristölupahakemuksessa. Se aiheuttaa myös taloudellisen riskin toiminnanharjoittajalle. Konsulteilla on tässä todella suuri vastuu, sillä toiminnanharjoittaja harvoin kyseenalaistaa konsultin tuottamaa materiaalia ja tietotaito on tältä osin ulkoistettu konsultille. Lainsäädännön kannalta vastuu on kuitenkin aina toiminnanharjoittajalla.

YVA-selostuksen mukaan tehtaan aiheuttama kokonaistuotoksen kasvu Pohjois-Savon alueella tulisi olemaan kerrannaisvaikutuksineen noin 860 miljoonaa euroa, joten hankkeen taloudelliset vaikutukset olisivat todella merkittävät. Todelliset vesistövaikutukset ja niiden kustannukset nähdään loppupeleissä vasta ajan kanssa, jos tehdas aloittaa toimintansa. Olen itse sitä mieltä, että tehtaan valittu sijoituspaikka Sorsasalon saaressa aivan Kuopion kupeessa on huono johtuen asutuksen läheisyydestä ja Kallaveden tärkeydestä vesihuollolle ja virkistyskäytölle. Mielipiteelläni ei sinänsä ole väliä, sillä tehdashankkeen toteutuminen on tässä vaiheessa enää kiinni lähinnä rahoituksen saamisesta.