Luontokadosta ja vanhojen metsien suojelukriteereistä
Vanhojen metsien suojelukriteerien valmistelussa kyllä tiivistyy Suomen tämänhetkisen luontopolitiikan taso: Surkeaa ja masentavaa.
Suomen ympäristökeskus (Syke) sanoittaa asiaa lausunnossaan varsin suorasti: “Syke painottaa, että VN:n ehdottamat kriteerit eivät ole linjassa tieteellisen tiedon kanssa. Ehdotettu luonnontilaisille vanhoille metsille räätälöity määritelmä, jota on tarkoitus soveltaa kaikkiin vanhoihin metsiin, on tieteellisen tiedon tarkoitushakuista vääristelyä.“
Kun peilaa, millaista tekstiä kokoomuksenkin arvoissa ja periaateohjelmassa on, ei voi kuin todeta, että ei ne sanat, vaan ne teot: “Päätöksenteossa paikallistasolta valtakunnalliselle, eurooppalaiselle ja kansainväliselle tasolle saakka on tehtävä johdonmukaisesti valintoja, jotka turvaavat ja edistävät ympäristön puhtautta ja luonnon monimuotoisuutta, lajien säilymistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämän vastuun kantaminen on se mitta, jolla tekojemme arvo kaikkein eniten määräytyy tulevien sukupolvien silmissä.“
Maakuntatasollakaan luontokatoa ei tosiasiassa pyritä kovinkaan kunnianhimoisesti hidastamaan, kun maakuntakaavan ehdotuksesta poistettiin laajojen metsäpeitteisten alueiden merkintä sekä yksityismaiden soidensuojelun täydennysehdotukseen kuuluvien alueiden luonnonsuojelumerkinnät muuttamalla ne maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi. Maakuntahallituksen poliitikot vaikuttavatkin lähinnä toimivan erinäisten edunvalvontajärjestöjen kädenjatkeena luontoarvot unohtaen. Savon Sanomien otsikointi 14.10.2024 on osuva: “Perässähiihtäjien joukko on edelläkävijöitä turvallisempi“.
Kuntatasolla taasen eräskin keskustalainen esitti vastikään Kuopion kaupunkirakennelautakunnassa informatiivisten luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeiden alueiden (luo-merkintöjen) poistamista käsittelyssä olleesta osayleiskaavasta. Tämä olisi käsitykseni mukaan ollut yleiskaavoja koskevien sisältövaatimusten, ja siten maankäyttö- ja rakennuslain, vastaista (MRL 39). Nähdäkseni lainvastainen esitys ei sentään läpi mennyt, mutta äänestää piti perussuomalaisten kompatessa merkintöjen poistamista.
Valtuustossakin asiasta käytiin vielä värikästä keskustelua, jossa mm. valtion luonnonsuojeluviranomaista (ELY-keskus) moitittiin. Yksi perussuomalainen myös kyseli ihmettelevästi sen perään, että ovatko lautakunnan jäsenet varmasti ymmärtäneet, mitä päättivät. Ilmeisesti hänen näkemyksensä mukaan lautakunnan olisi siis tullut ennemmin tehdä päätös, joka ei todennäköisesti olisi oikeudellista tarkastelua kestänyt.
Summasummarum: Luontokadon kaltaisesta megatrendistä kyllä puhutaan varmaan enemmän kuin koskaan, mutta toimenpiteet sen ehkäisemiseksi eivät tunnu valuvan kauniista sanoista politiikan käytännön tekemisen tasolle. Ja kaikki eivät välitä edes puhua niitä kauniita sanoja vaan haikailevat suoraan suurempia hakkuumääriä, turvetuotannon jatkumista yms. mennyttä maailmaa. Vaikka täytyy yleisesti ottaen yrittää ajatella positiivisesti, on isossa kuvassa luontopolitiikan saralla pääviesti tällä hetkellä valitettavasti surkeaa ja masentavaa, kuten kirjoituksen alussa totesinkin.
