Metsien käytön kokonaiskestävyys ei toteudu – vastineeni Savon Sanomissa olleisiin mielipidekirjoituksiin
Nimeni on viime päivinä mainittu muutamaan otteeseen Savon Sanomien mielipidepalstalla toisten kirjoittajien toimesta metsäaiheeseen liittyen. Ensin 17.2. Nuutti Kiljusen ja Markku Remeksen ja sen jälkeen 19.2. Esko Koistisen (SDP) toimesta. Ensimmäiseen kirjoitin ~1000 merkin vastineen välittömästi torstaina, mutta sitä ei näemmä julkaistu lehdessä nyt viikonlopun aikana. Se nyt tässä alla sellaisena kuin sen lehteen lähetin:
Metsien käytön kokonaiskestävyys ei toteudu
Nuutti Kiljunen ja Markku Remes kommentoivat (SS 17.2.) Kuopion kaupungin metsien käyttöä käsitellyttä kirjoitustani (SS 12.2.). Kirjoittajien näkökulmassa korostuu taloudellinen näkökulma, mistä kertoo metsien kasvun kytkeminen niiden käytön kokonaiskestävyyteen vaikuttavaksi keskeiseksi tekijäksi. Perusongelma on, että metsien käytön kokonaiskestävyys ei tällä hetkellä toteudu Suomessa, koska ekologisen kestävyyden näkökulmaa ei ole huomioitu tarpeeksi; esim. vanhoista metsäelinympäristöistä riippuvaisten lajien uhanalaistumiskehitys metsissämme jatkuu. Kuopion nykyisillä hakkuumäärillä yli 80-vuotiaiden metsien määrä vähenee nykyisestä 47 prosentista alle 35 prosenttiin seuraavan 20 vuoden aikana. Tämä ei paranna vanhoja metsäelinympäristöjä tarvitsevien lajien selviämismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Nykyisistä hakkuutavoitteista johtuen luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita ei ole kyetty Kuopiossa myöskään aina huomioimaan, vaan niitä on jouduttu hakkaamaan.
Esko Koistinen (SDP) kaipasi omassa kirjoituksessaan asian laajempaa tarkastelua, mitä olin hänen mielestään aiemmassa ~2000 merkin kirjoituksessani lehden palstalla tarjonnut. Sen johdosta hän itse toistaa tekstissään, mitä virkamiehet ovat metsäsuunnitelmaan kirjoittaneet, ja että tämä on hyvä. Hän ei millään tavoin perustele, että miksi pohjaesityksenä oleva hakkuutaso olisi parempi kuin vihreiden esittämä maltillisempi hakkuutaso. Se, että Koistisen mainitsemia skenaarioita ylipäätään edes laskettiin maltillisemmalla hakkuutasolla, oli vihreiden aiemmin tekemän muutosesityksen ansiota. Asiaa on virkamiesvalmistelussa ajettu koko prosessin ajan vahvasti tiettyyn, metsätaloustoimintaa painottavaan, suuntaan.
Kaupungin metsätaloustoiminnasta saatavien tulojen osalta Koistinen harjoittaa kirsikanpoimintaa ja viittaa harhaanjohtavasti bruttotuloon (2,7 M€), sillä kun toiminnasta aiheutuvat kulut otetaan huomioon, on tulos kuitenkin vain 1 M€.
Kirjoituksessa hän kuvaa kuinka vanhoja Kuopion metsät ovat verrattuna muuhun Pohjois-Savoon, jossa metsät ovat intensiivisestä talouskäytöstä johtuen ylipäätään verraten nuoria. Nykyisestä metsätalouspainotteisesta ajattelusta johtuen Kuopiossa yli 80-vuotias metsä on jo “vanhaa”. 1800-luvun lopulla vanha metsä tarkoitti vielä jotakin muuta. Tuolloin vuonna 1874 Metsähallitus linjasi Suomessa, että vasta 160-vuotiaat tukit ovat täysimittaista sahatavaraa, ja että 110-vuotiaat puut ovat vielä pienpuuhun kuuluvia.
On mielestäni selvää, että esitetyllä hakkuumäärällä ei ole mahdollisuutta painottaa erilaisia tavoitteita kuviotasolla siten, että luonnon monimuotoisuutta kyettäisiin huomioimaan riittävällä tavalla. Esitettyä pienemmällä hakkuutasolla luontoarvot voitaisiin huomioida paremmin. Lisäksi metsien hiilinielu toimisi vahvemmin. Suomen (ja Kuopion) metsät ovat sen verran nuoria, että niiden hiilivaraston koko kasvaa sitä enemmän seuraavan sadan vuoden aikana, mitä vähemmän metsää hakataan.
Metsien monikäyttöisyys on Kuopiossa sitä, että taloudelliset arvot jyräävät muut arvot.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.