Vappupuhe Kuopion torilla 1.5.2019
Hyvä vappukansa – läsnäolijat, ystävät!
Vappu on perinteisesti työläisten juhla. Suomen itsenäisyyden aikana, ja jo sitä ennenkin, työväenliike on ollut muutosvoima, joka on ajanut työläisille parempaa yhteiskunnallista ja sosiaalista asemaa – ja siinä samalla tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa. Jo yli sata vuotta sitten vielä Venäjän vallan aikaan, mutta kuitenkin Suomen itsenäistymisvuonna, saatiin voimaan kahdeksan tunnin työaikalaki. Työläisillä jäi aikaa myös vapaa-ajalle ja levolle. Kyseessä oli historiallinen päätös, joka paransi työläisten oloja ja aloitti kehityksen kohti entistä reilumpia työehtoja Suomessa. Työolojen paranemisen kehitys jatkui läpi 1900-luvun ja esimerkiksi vajaa viisikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1965, silloisen työaikalain voimaantultua, alkoi siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon.
Nämä asiat nivoutuvat yhteen koko yhteiskuntamme kehityksen kanssa. Suomalaisen yhteiskunnan muutos 1900-luvun aikana ja sen jälkeenkin on ollut hämmästyttävän nopea. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen on ollut menestystarina ja se on tapahtunut vain muutaman sukupolven aikana. Vaikeidenkin vuosien, sisällissodan sekä toisen maailmansodan, jälkeen eri arvoja ja ajatuksia edustavat ihmiset ovat Suomessa pystyneet sopimaan asioista.
Peräänkuuluttaisin myös nyky-yhteiskunnalta samaa ennakkoluulottomuutta. Ihmiset ihmisinä, asiat asioina. Identiteettipolitiikka ja vastakkainasettelun lietsominen ei johda rakentavaan yhteistyöhön, vaan jaottelee ihmisiä entistä voimakkaammin meihin ja ”niihin”. Kuitenkin yksi avaintekijä vakaan hyvinvointiyhteiskuntamme rakentumisessa on ollut nimenomaan luottamuksen ja sopimisen kulttuuri. Valitettavasti menneellä hallituskaudella monessa asiassa oli neuvottelun ja sopimisen sijaan sanelun maku. Toivottavasti tuleva hallitus ymmärtää aidon kolmikantaisen valmistelun ja luottamusyhteiskunnan merkityksen. Niin työmarkkinoilla, kuin ihmissuhteissakin, luottamuksen rakentaminen kestää monesti pitkään, mutta sen voi menettää hetkessä.
Viisaita sanoja on esitetty maailman sivu ja siksi minäkin siteeraan tässä puheessani muutamaa jo edesmennyttä ajattelijaa. Yrjö Kallinen on sanonut:
”Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa sana: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.”
Etenkin poliitikkojen täytyisi pystyä murtamaan oma kuplansa, laajentaa näkemyksiään sekä aidosti pyrkiä ymmärtämään eri tavalla ajattelevaa. Politiikassa tarvitaan yhteistyötä eri näkemysten yhteensovittamisessa. Yhteiseksi koettu kohtalo ja keskinäinen luottamus – kansakunnan yhteen hiileen puhaltaminen – on tärkeää, mitä sinänsä tulevaisuudessa haastaa erilaisten arvoryhmien määrän todennäköinen lisääntyminen yhteiskunnassamme.
Läsnäolijat,
Perinteinen teollisuus on vuosikymmenten saatossa automatisoitunut, teknologia on kehittynyt. Maailmanmarkkinoiden muutokset ovat osaltaan heijastelleet myös Suomeen ja työläisenkin rooli on ollut jatkuvassa murroksessa. Teollisen toiminnan lisäinvestoinnit voivat nykyään monesti olla tasapainoilua työpaikkojen luomisen sekä luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen kanssa. Kasvua ja työllisyyttä tarvitaan, mutta entistä useammin tullaan kysymään, että millä hinnalla? Syömmekö tulevien sukupolvien kuormasta? Jatkuvan talouskasvun tavoittelu rajallisia luonnonresursseja hyödyntämällä ei loppupeleissä ole mahdollista. Lähtökohta toiminnallemme tulisi kuitenkin olla se, että jätämme jälkeemme mahdollisimman hyvän ja monimuotoisen elinympäristön myös tuleville sukupolville. Tästä syystä luontoamme on varjeltava, sillä sitä ei valmisteta enää lisää. Vanhan metsän kasvaminen kestää usean sukupolven ajan. Jos me kaadamme vanhat metsät, ei niitä, eikä niiden lajistoa, enää lapsillemme ole.
Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen sekä ilmastonmuutos ovat keskeisimpiä asioita, joihin pitää reagoida poliittisessa päätöksenteossa. Ympäröivä luonto, metsät, vesistöt, pohjavedet, maa- ja kallioperä ovat se raami, joka tarjoaa meille elämiseen tarvittavat resurssit. Niistä täytyy pitää huolta ja luonnonvaroja hyödyntää kestävällä tavalla. Ihminen on osa luontoa – ei sen herra.
Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen vaatii ymmärrystä, ja ymmärrys syntyy koulutuksen kautta. Suomi on väkiluvultaan pieni maa, mutta osaamisyhteiskunta. Suomalaisen hyvinvointivaltion yksi rakennuspala on ollut koulutuksen korkea taso ja sen maksuttomuus kaikille lähtökohdista riippumatta. Korkean osaamisen kautta on Nokiatkin syntyneet.
Eino Leinon Hymyilevää Apolloa mukaillen:
”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista.”
Hyvinvointiyhteiskunta pitää heikoimmistaan huolta. Meissä ihmisissä on jokaisessa jotain hyvää ja se hyvä tulisi saada loistamaan. Yhteiskunnan rakenteiden tulisi olla sellaiset, että jokaisesta ihmisestä saadaan parhaat puolet esiin, ja vahvuuksia ruokitaan. Yhteiskunta on ihmisiä varten, ei ihmiset yhteiskuntaa varten.
Kohti entistä parempaa tulevaisuutta, Suomi eteenpäin! Hyvää vappua!
Kuva: Iiro Väisälä
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.