Opiskelijat ansaitsevat tukea ja kannustusta – opintorahaa ja opintotuen tulorajoja korotettava
Vuonna 2016 hallitus leikkasi opintorahasta noin 25 %: 337 euroa muuttui 250,28 euroon kuukaudessa. Samalla opintolainan määrää nostettiin 400 eurosta 650 euroon kuukaudessa. Myös opintotuen asumislisä muutettiin yleisen asumistuen piiriin, jonka johdosta osa opiskelijoista sai enemmän tuloja kuin aiemmin, osa vähemmän. Riippuen mm. muista tuloista, puolison tuloista, asuinpaikasta ja asumisen hinnasta.
Opintorahan tasoa tulisi nostaa. Käytännössä opiskelijan täytyy nykyään elääkseen joko 1) nostaa lainaa tai 2) käydä töissä opintojen ohella. Ensimmäinen vaihtoehto on opiskelijalle riski aikana, jona työllistymisestä ei korkeakoulututkinnostakaan huolimatta ole varmuutta. Opiskelijat käytännössä pakotetaan velkaantumaan perustoimeentulonsa eteen. Pahimmillaan vähävaraisuus ja taloushuolet voivat vaikuttaa opintojen etenemiseen ja opiskelijan jaksamiseen arjessa. Toisestakin vaihtoehdosta eli opintojen aikaisesta työnteosta rankaistaan tulorajojen muodossa. Opiskeluaikana yhä useampi tekee töitä, koska opintotuki ei etenkään viime leikkausten jälkeen riitä elämiseen, mutta toisaalta tulorajat ja niiden ylittämisestä aiheutuva opintotuen takaisinperintä hankaloittavat työntekoa. Itsekin jouduin omana opiskeluaikanani rajaamaan loppuvuodesta keikkatyövuoroja, jotta tulorajat eivät ylittyisi. Silti ne pariinkin otteeseen ylittyivät, mitä en kokenut kannustavana. Opintoni kuitenkin sujuivat työnteosta huolimatta hyvin. Tasokorotus tehtiin tulorajoihin viimeksi vuonna 2008 – yli kymmenen vuotta sitten.
Vaikka työelämäkokemuksen hankkiminen on erittäin tärkeää, julkisessa keskustelussa usein patistetaan opiskelijoita valmistumaan nopeammin. Tämä on mielestäni täysin väärä lähestymistapa, sillä töissä käyvä opiskelija on jo työelämässä, kerää arvokasta työkokemusta ja maksaa palkka-ansioistaan veroja. Oikeus opintorahaan määritetään jo suhteessa suoritettuihin opintopisteisiin. Tämän tulisi lähtökohtaisesti riittää. Opintotuen tulorajoja on siis korotettava; opintojensa ohessa töissä käyvä opiskelija ansaitsee kannustusta, ei opintotuen takaisinperintää.
Myös palkansaajien tutkimuslaitoksen 2019 julkaisema selvitys kannustaa korottamaan opintotuen tulorajoja: ”Tulosten mukaan nykyisiä tulorajoja voisi nostaa esimerkiksi 50 prosentilla, jolloin yhdeksän kuukauden ajan opintotukea nostavan opiskelijan vuosituloraja olisi 18 000 euroa nykyisen noin 12 000 euron sijaan. Laskelmien mukaan tällöin päästäisiin opintotuen nykyisten tulorajojen haitallisista tulovaikutuksista laajasti ottaen eroon, koska vain harva opiskelija tienaisi tätä tulorajaa enempää. Ottaen huomioon verotulot ja tulonsiirrot tämä vaihtoehto lisäisi julkisyhteisöjen nettotuloja arviolta 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.”
Yksi suurista tukijärjestelmämme loukuista on myös tulojen pieneneminen, jos siirtyy työttömyystuen ulkopuolelle opiskelun takia. Rahan ei tulisi määrittää valintaa, että yrittääkö opiskella vai jääkö odottelemaan työpaikkaa. Itsensä kehittämisen tulisi kannattaa aina. Perustulollekin on tilausta.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.