Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tarvitaan toimenpiteitä juuri nyt.

Petri Nieminen | 16.3.2019 | Blogi

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen sekä ilmastonmuutos ovat keskeisimpiä asioita, joihin pitää reagoida poliittisessa päätöksenteossa. Ympäröivä luonto, metsät, vesistöt, pohjavedet, maa- ja kallioperä ovat se raami, joka tarjoaa meille elämiseen tarvittavat resurssit. Niistä täytyy pitää huolta ja luonnonvaroja hyödyntää kestävällä tavalla. Ihminen on osa luontoa – ei sen herra. Meidän tulee jättää jälkeemme mahdollisimman hyvä ja monimuotoinen elinympäristö myös tuleville sukupolville. Ympäristön- ja luonnonsuojelu eivät ole vain kulueriä, vaan investointeja tulevaisuuteen. Kuitenkin niihin kohdennettuja resursseja on vähennetty Suomessa suuresti viime vuosina. Samaan aikaan ympäristölle haitallisiin tukiin ja verohelpotuksiin on laitettu vuosittain useita miljardeja euroja. Niistä leikkaamalla saataisiin varoja, jotka voitaisiin kohdentaa mm. ympäristön- ja luonnonsuojeluun, mikä olisi järkevä sijoitus tulevia sukupolvia ajatellen.

Uusin Suomen lajien uhanalaisuudesta kertova punainen kirja julkaistiin reilu viikko sitten ja se kertoo, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on jatkunut Suomessa edelleen. 11,9 % Suomen eliölajeista ovat uhanalaisia, kun edellisessä punaisessa kirjassa vuodelta 2010 uhanalaisia lajeja oli 10,5 %. Etenkin metsien talouskäytöstä johtuvat metsäelinympäristöjen muutokset (metsien hakkuut, muut metsien elinympäristöjen uudistamis- ja hoitotoimet sekä vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuun väheneminen) ovat syynä lajien uhanalaisuuteen. Ja etenkin linnuilla menee heikosti. Vesielinympäristössä lajien merkittävin uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä on vesirakentaminen, toiseksi merkittävin syy kemialliset haittavaikutukset ja kolmanneksi merkittävin ojitus ja turpeenotto. Esim. järvilohi on vaarassa kadota Suomesta. Yleisesti ottaen suurin syy uhanalaistumiseen on lajien elinympäristöjen väheneminen sekä niiden laadullinen heikkeneminen. Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa (mm. Rion biodiversiteettisopimus vuodelta 1993) sitoutunut turvaamaan luonnon monimuotoisuutta.

Mitä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen mielestäni sitten vaatisi? Se vaatii riittävän suojelutason sekä sen, että luonnonvaroja hyödynnetään kestävästi. Omat ajatukseni kehittämistarpeista ovat seuraavanlaisia:

1. Riittävä suojelutaso

• METSO-ohjelmaan lisää rahoitusta. Vanhat metsät (ja etenkin lahopuu) ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle. Suojelupinta-alaa täytyy merkittävästi lisätä. Nykyisen kaltaisella talousmetsiemme käytöllä lahopuuta ei jää riittävästi metsiin.
• Soidensuojelun täydennysohjelma toteutettava.
• Uhanalaisten lajien osalta metsästystä ei tule sallia.

2. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen

• Metsien kestävän hakkuumäärän kriteerit on uudistettava: pelkkien kasvu- ja kuutiomäärien laskemisen lisäksi on otettava huomioon myös ilmasto-, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset. Metsien käyttö ei ole kestävällä tasolla, jos metsäluontomme monimuotoisuus köyhtyy.
• Valtion metsien metsänkäsittelytapoihin tarvitaan muutoksia: lisää jatkuvaa kasvatusta päätehakkuiden sijaan. Suometsissä avohakkuut ja uudistusojitukset lopetettava. Metsähallituksen tuottotavoitetta laskettava.
• Kaivos- ja ympäristönsuojelulainsäädäntöä uudistettava kaivostoimintaan liittyen: louhintavero otettava käyttöön, vakuuskäytäntöjä kehitettävä, luonnonsuojelualueilla toiminta kiellettävä.
• Pohja- ja pintavesistä on pidettävä huolta, ja tavoitteena tulee olla vähintään vesipuitedirektiivin mukainen hyvä tila.
• Vesivoimalaitoksiin liittyvä lainsäädäntö eli vesilaki tarvitsee uudistamista:
  • Kaikkiin vesivoimalaitoksiin saatava kalatalousvelvoitteet, lisäksi vanhoja velvoitteita päivitettävä nykytiedon tasalle
  • Suuriin vesivoimalaitoksiin luonnonmukaiset ohitusuomat
  • Energiantuotannon kannalta merkitykseltään vähäiset vesivoimalaitokset purettava aiheuttamansa ekologisen haitan vuoksi.
• Kalastuspolitiikassa on otettava entistä voimakkaammin huomioon tuorein tutkimustieto ja lajien biologia (mm. lisääntymisikä). Kalastuksen säätelyä sekä ala- ja ylämittoja tulee kehittää edelleen.

Toimia tarvitaan myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomi on vuonna 2015 sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen, jonka tavoitteisiin (lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen) pääseminen vaatii toimenpiteitä. Puheet eivät riitä, vaan on päästävä puheista tekoihin. Fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen ja turpeen, käytön vähentäminen on avainasemassa, kun hiilidioksidipäästöjä on tarve vähentää nopeasti. Suomenkin tulee kantaa tässä vastuunsa. Esim. suot ovat metsiäkin suurempi hiilivarasto ja niiden tuhansia vuosia hiiltä varastoineita turvekerroksia ei ole järkevää kaivaa ylös muutamassa kymmenessä vuodessa. Sen sijaan hiilivarastojamme tulisi kasvattaa. Keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ovat mielestäni:

1. Eroon fossiilisista energianlähteistä

• Kivihiilen käyttö lopetettava.
• Turpeen energiakäyttö ajettava alas asteittain (parantaa myös vesistöjen ja suoelinympäristöjen tilaa). Turvetta käytettävä vain seospolttoaineena ja etsittävä aktiivisesti keinoja sen käytöstä luopumiseen.
• Liikenteeseen lisää biokaasu- sekä sähköajoneuvoja. Biokaasun tankkaus- ja sähkön latausverkostoa laajennettava. Itärataa kehitettävä.
• Fossiilisten energianlähteiden tilalle aurinko- ja tuulivoimaa, kestävästi tuotettua bioenergiaa, vastuullista vesivoimaa ja ydinvoimaa. Viimeisen tuottaman jätteen loppusijoitus on ongelma, mutta tuotannosta ei aiheudu hiilidioksidipäästöjä ja energian saatavuus on vakaata. Pienet modulaariset ydinvoimalat voivat olla tulevaisuutta.

2. Hiilivarastojen kasvattaminen

• Pidennetään metsien kiertoaikaa.
• Ennallistetaan soita.
• Lopetetaan peltojen raivaaminen turvemaille. Poistetaan vajaatuottoiset turvepellot viljelystä ja metsitetään ne.
• Käytetään puuta pitkän elinkaaren tuotteisiin (esim. puurakentaminen).

Tarvitaan pitkäjänteistä ja hallituskausien yli ulottuvaa politiikkaa, jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään. Seuraavan hallituksen tulee edistää tarvittavia toimenpiteitä voimakkaasti.