Mitä luontokato tarkoittaa Kuopion kaupungin omistamissa metsissä käytännön tasolla?
Kuopion kaupunki tasapainoilee jatkuvasti sen kanssa, mitä metsikkökuvioita hakataan, jotta päästään suunniteltuihin hakkuutavoitteisiin. Yksi esimerkki tästä ovat parhaillaan hakkuu-uhan alla olevat Rätkänkorven kuviot.
Olen ylläpitänyt aktiivista vuoropuhelua kaupungin metsätalousinsinööri Heikki Soinisen kanssa. Muutama päivä sitten keskustelimme hakkuu-uhan alla olevista muutamista luontoarvoiltaan merkittävistä kuvioista, jotka sijaitsevat Rätkänkorvessa, joka sijaitsee 9-tien pohjoispuolella Vehkalammin koulun lähellä.
Kaupungin metsät on metsäsuunnitelmassa jaoteltu käsittelynsä suhteen eri osa-alueisiin (talousmetsät, taajamametsät, ulkoilumetsät kaupunki, ulkoilumetsät maaseutu, maankäytön muutosalueet, suojelualueet). Rätkänkorpi kuuluu osa-alueeseen “ulkoilumetsät maaseutu”, jotka käsittävät merkittävän osan Kuopion vanhoista metsistä ja siten myös hakkuupaineista. Luontokartoittajat Ari Aalto & Risto Sulkava havaitsivat Rätkänkorven alueella v. 2021 mm. useita uhanalaisia sammallajeja ja luokittelivat alueen suojeluarvoltaan pääosin METSO-luokkaan I (ensisijaisesti suojeltava kohde). Rätkänkorpi olisi siten potentiaalinen tulevaisuudessa suojeltava kohde. Kaksiosainen merkittäviä luontoarvoja sisältävä aluerajaus (15 ha) on nähtävissä oheisessa .gif-tiedostossa punaisella.
Metsätalousinsinööri kertoi, että kaksiosaisen korpirajauksen läntisen alueen koillisosassa olisi joitakin kuusia kuivumassa pystyyn, mutta toisaalta alueelta on siis luontokartoittajien toimesta tunnistettu merkittäviä luontoarvoja. Pohdinnassa on, että mitä tulisi tehdä – toteuttaa hakkuut alueella ja tehdä tiliä, vai antaa kuusien luoda monille eliölajeille oleellista lahopuuta? Alueelle on tehty kaupungin toimesta metsänkäyttöilmoituksia jo aiemminkin v. 2021, ja myös tuolloin luontoarvoiltaan tärkeille kuvioille on valitettavasti esitetty mm. avohakkuuta sekä eri-ikäisyyteen tähtäävää hakkuuta. Toistaiseksi nämä hakkuut ovat toteuttamatta ja luontoarvot punninnassa metsätalousinsinöörin kanssa jo aiemmin käymieni keskustelujen pohjalta.
Pidän avointa keskusteluyhteyttä virkamiehiin tärkeänä, koska se on keskeinen keino vaikuttaa asioihin. Koen myös, että ilman aktiivista keskustelua ja luontoarvojen esille tuomista, olisi todennäköistä, että tämäkin Kuopion luontoarvoiltaan tärkeä kohde olisi jo hakattu. Olen saanut sovittua, että Rätkänkorven luontoarvoiltaan tärkeiden alueiden hakkuut ovat tällä hetkellä jäissä. Teemme metsätalousinsinöörin kanssa alueelle maastokäynnin kesäaikaan sen tulevaisuuden mahdollisuuksien pohtimiseksi. Pidän alueesta saatavilla olevien kirjallisten tietojen perusteella selvänä, että sen arvokkaimmat osat tulisi suojella ja siten osaltaan lisätä kaupungin luonnonsuojelualueiden määrää.
Monien uhanalaisten hyönteis-, sammal-, jäkälä- ja sienilajien kannalta on oleellista, että metsässä on riittävästi eri-ikäistä ja eri lahoamisvaiheessa olevaa lahopuuta (lahopuujatkumo). Arvelin Rätkänkorpea mahdolliseksi lahopuujatkumokohteeksi ja keräsin ilmakuva-aineistoa asian selvittämiseksi. Maanmittauslaitoksen historiallisten ilmakuvien perusteella vaikuttaa, että Rätkänkorvesta löytyy lahopuujatkumo vähintään vuodesta 1939 lähtien, koska alue on pysynyt puustoisena kokoajan. Koostin vuosien 1939–2021 ilmakuvista oheisen .gif-muotoisen aikajanaesityksen. Ilmakuvien perusteella Rätkänkorven ydinalueella (kaksiosainen korpikohde) ei siis ole käytännössä toteutettu (ainakaan merkittäviä) hakkuita viimeiseen sataan vuoteen, eikä maatakaan liene muokattu koskaan muutamia nykyisellään jo umpeenkasvaneita ojia lukuun ottamatta, jotka on kaivettu ilmakuvien ja vanhatkartat.fi-sivustolta löytämäni kartta-aineiston perusteella jossain vaiheessa aikavälillä 1939–1971.
Kokonaiskuvassa metsäsuunnitelma määrittää isot linjat hakkuutavoitteillaan ja määrittää sitä kautta minkä verran suojeluun soveltuvaa vanhaa metsää ja luontoarvoiltaan merkittäviä metsikkökuvioita pystytään huomioimaan metsänkäsittelyssä. Metsien kasvua painottava lähestymistapa ohjaa Rätkänkorven kaltaisten, luontoarvoiltaan merkittävien, mutta metsätaloudellisessa mielessä vajaatuottoisten metsikkökuvioiden uudistamiseen. Luontokatoa kuitenkin hillitään loppupeleissä yksittäisten kuvioiden tasolla.
Yksittäisten kuvioiden ja esimerkiksi Rätkänkorven merkitys luontokadon ehkäisemisessä käy hyvin ilmi katsomalla alueen metsänkäyttöilmoituksia 15 viime vuoden ajalta. Kaikkialla muualla ympäristössä on tehty hakkuita, paitsi Rätkänkorven ydinalueilla. Vanhojen metsien lahopuujatkumoa tarvitsevia ja heikosti häiriöitä sietäviä uhanalaisia lajeja ei varmastikaan löydy ympäröivistä metsistä.
Jos Rätkänkorven vielä toistaiseksi säästyneet alueet hakattaisiin, nämä lajit todennäköisesti katoaisivat koko alueelta, koska lähettyvillä ei ole niille sopivaa elinympäristöä enää jäljellä. Vaikka hakatulle alueelle kasvaisikin uudet puut takaisin, ei vanhoja metsiä tarvitsevia lajeja enää tulevaisuudessa alueelle muodostuvasta metsästä kuitenkaan löytyisi, koska lähialueella ei ole enää olemassa sellaista metsää, josta ne olisivat voineet sinne siirtyä. Sitä on luontokato. Uhanalaistuvat lajit häviävät populaatio kerrallaan, kunnes lopulta katoavat. Vanhojen metsien lajit katoavat, kun metsämme muuttuvat ikärakenteeltaan nuoremmiksi. Tätä kehitystä esitetään Kuopiossakin jatkettavaksi entistä tarmokkaammalla tavalla. Tulella leikitään luontokadon suhteen.
Kuopion kaupungin arvokkaita vanhoja metsiä-raportissa (2021) olevat tiedot Rätkänkorvesta alla (raportin s. 9). Raportti on mukana kaupungin strategista metsäsuunnitelmaa koskevassa päätöksentekoaineistossa (liite 8): http://publish.kuopio.fi/kokous/2022811841-6-9.PDF
“Kuopio, Vartiala, Rätkänkorpi (15 ha)
Kaksiosainen korpikohde, jolla on erityisen suurta merkitystä korpiluontotyyppien suojelulle. Potentiaali vanhojen korpikuusikoiden lajiston esiintymiselle on merkittävä.
Itäisellä osalla on vanhasta ojituksesta huolimatta hyvin laajalti varsin luonnontilaisena säilynyttä ja märkää pääosin mustikka- ja puolukkatyypin korpea, joka kuuluu METSO-luokkaan I. Ojat eivät nykyisellään enää vaikuta suokasvillisuuden säilymiseen lukuun ottamatta rajauksen keskiosia. Keskiosien ojien ympäristössä on turvekankaita ja korpimuuttumia, jotka tulisi ennallistaa. Ennallistaminen olisi varsin yksinkertaista esimerkiksi patoamalla, sillä virtaussuunnat mahdollistavat veden ohjaamisen ojista takaisin suolle.
Rätkänkorven läntinen osa-alue luonnontilaisen kaltaista korpea. Korpialue on aikanaan ojitettu, mutta ojat ovat lähes täysin tukkeutuneet ja nyt korpi on paikoin erittäin märkää ja kävelijääkin upottavaa. Korpialueella on laikkuina myös metsälain mukaista heinäkorpea ja länsilaidan vanha puro on aiemmasta ojituksesta huolimatta jälleen luonnontilaistunut ja puronvarsikorpi sen ympärillä hieno. Lahopuuta on vaihtelevasti 5 kuutiosta yli 10 m3 hehtaarilla. Korpialue on kauttaaltaan METSO-I luokkainen. Korven eteläpuolen rinne on alaosastaan METSO-I ja kuivemmilla osilla METSO-II luokkainen vanha kuusivaltainen kangasmetsä.
Kohteella havaittiin pikaisella läpikävelyllä vaarantuneita aarnisammalta ja kantoraippasammalta, silmälläpidettävää kuusenhäivelöä sekä vanhojen metsien indikaattorilajia siperiankääpää.“
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.