Työryhmän esitys: kunnan vastuulle kuuluvien kiinteiden jätteiden kuljetus yksiselitteisesti kunnan järjestettäväksi

Petri Nieminen | 18.9.2019 | Blogi

Jätelain uudistusta pohtinut työryhmä ehdottaa kunnan vastuulle kuuluvan jätteenkuljetuksen selkeyttämistä siten, että kunta järjestäisi kiinteän jätteen kuljetuksen keskitetysti kaikkialla Suomessa. Tämä olisi järkevä uudistus.

Mielestäni keskeisimpiä tekijöitä kunnallisen jätehuollon kehittämisen mahdollistamisessa on nimenomaan se, että kunta hoitaa jätehuollon järjestämisen lisäksi myös jätteiden kuljetuksen itse, eli käytännössä kilpailuttaa sen. Tällöin voidaan yhdenmukaistaa astiakäytäntöjä, käyttää kriteeristöjä kuljetuskaluston suhteen ja edistää esim. biokaasun käyttöä jäteautoissa. Taho, joka hallitsee asiakkuuksia, hallitsee mahdollisuuksia tarjota ja kehittää palveluita.

Kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetus menee osaoptimoinniksi

Vielä tällä hetkellä jätelaki mahdollistaa myös sen, että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii asiasta suoraan jätteen kuljettajan kanssa (JL § 37). Ehtona tälle on toki mm. se, että tarjolla on jätteen kuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin, mutta toteutuuko tämä vaade kaikilla alueilla?

Niissä kunnissa, joissa on vielä tällä hetkellä käytössä jätelain mahdollistama kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus (ns. sopimusperusteinen jätteenkuljetus), tieto asiakkuuksista on kuljetusyrityksillä, eikä jätehuollon järjestämisestä vastuussa olevalla kuntataholla. Tällöin jätehuollon kokonaiskuva ei ole kenenkään käsissä ja kokonaisuuden kehittäminen on haastavaa. Eri kuljetusyritysten autot saattavat tyhjentää samaa kadunpätkää peräkkäisinä päivinä; riippuen siitä, että kuka kiinteistön haltija on tehnyt minkäkin firman kanssa sopimuksen. Toisaalta taas alueilla, joilla on vain yksi jätteenkuljetusyritys, on yrittäjällä käytännössä monopoliasema.

Sopimusperusteisessa jätteenkuljetusjärjestelmässä kunnallisen jätehuoltoviranomaisen on haastava varmistaa, että kuntalaisen velvollisuus liittyä jätehuoltoon toteutuu siinä tapauksessa, jos kuntalaisen tahtotila asian järjestämiseksi on alhainen. Sopimustiedot ovat kuljetusyrittäjillä. Myös vapaa-ajan kiinteistöjen jätehuolto jää helpommin laiminlyötyä, ja niiden osalta kätevän aluekeräyspistejärjestelmän rakentaminen sekajätteen osalta on ”vapaamatkustajien” takia sopimusperusteisessa järjestelmässä käytännössä hankalaa.

Kun muun muassa edellä mainittuja asioita peilaa jätelain tarkoitukseen (§ 1… ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, varmistaa toimiva jätehuolto…), ei jätteenkuljetus kiinteistön haltijan järjestämänä mielestäni kestä tarkastelua. Työryhmän esitys on tältä osin nähdäkseni perusteltu. Jätehuolto ja kierrätystavoitteiden saavuttaminen toteutuu tehokkaimmin alueilla, joilla kunta jätehuollon järjestämisen lisäksi vastaa myös jätteenkuljetuksen järjestämisestä. Tällöin kunnallisen jätehuollon kokonaisuus pysyy yhden tahon käsissä ja asioiden kehittäminen on mahdollista.

Entä sitten lietteet?

Saostus- ja umpisäiliölietteiden kuljetuksen osalta työryhmän esitys lienee kuitenkin jonkinlainen kompromissi. Esityksen mukaan lietteiden osalta kiinteistön haltija järjestäisi, ja kunta huolehtisi jätteen vastaanotosta ja käsittelystä sekä toiminnan seurannasta ja valvonnasta. Mielestäni myös lietteiden kuljetukset kannattaisi antaa kuntien kilpailutettavaksi. Tällöin nekin tulisivat hoidettua keskitetysti ja suunniteltua logistisesti järkevästi. Saostus- ja umpisäiliöt tulisivat tällöin myös varmasti tyhjennetyksi jätehuoltomääräysten vaatimalla tiheydellä (esim. kerran vuodessa). Kiinteistön haltijan järjestämänä asumisessa syntyvät lietteet eivät aina välttämättä päädy oikeaan toimituspaikkaan, minkä vuoksi asiasta on ollut alueellisesti keskustelua. Aiheeseen liittyvät kiistat ja mahdolliset ympäristöongelmat häviäisivät lainsäädäntöä selkeyttämällä ja muuttamalla jätelakia yksiselitteisemmäksi poistamalla § 37 kokonaan.

Lietteiden osalta esitys ei siis mielestäni ole järkevin ratkaisu, koska se edelleen mahdollistaa riskin, että asumisessa syntyvät lietteet eivät päädy oikeaan paikkaan hyödynnettäviksi. On kuitenkin erinomaista, jos kunnan vastuulle kuuluvien kiinteiden jätteiden kuljetus linjattaisiin nyt selkeästi kunnan järjestettäväksi. Tämä vähentäisi alueiden välisiä eroja jätehuollossa valtakunnan tasolla.