Vesistörummun rakentaminen ilmoittamisvelvollisuuden piiriin?
Harva tulee ajatelleeksi, että harmittoman oloinen tie- tai siltarumpu voi estää kalojen kulun yhtä lailla kuin vesivoimalaitoksen suuri betonipato. Suomessa on noin 90 000 vesistörumpua, joista jopa kolmasosan on arvioitu muodostavan vaellusesteen kaloille. Metsäautotieverkoston edelleen laajetessa tämä asia tulisi ottaa paremmin huomioon.
Tie- ja siltarumpujen rakentaminen painottuu pienvesiin, joista enää vain pari prosenttia on luonnontilaisia. Pienvedet, kuten purot, ovat tärkeitä lisääntymisalueita esim. taimenelle.
Tyypillisiä tie- ja siltarumpurakentamisen aiheuttamia ongelmia ovat rummun alaosan liian suuri pudotus, rummun liian matala vesisyvyys, liian suuri virtausnopeus sekä rakenteen suulla olevat kivi-, jäte- ja karikepadot.
Hallitusohjelmassa on kirjaus: ”Puretaan vaellusesteitä ja kunnostetaan kalojen lisääntymisalueita. Toteutetaan ohitusratkaisuja.”. Nykyisten vaellusesteiden purkamisen lisäksi tulisi varmistaa, ettei niitä synny enää lisää esim. uusien virheellisesti asennettujen tai väärin mitoitettujen vesistörumpujen myötä.
Vesistöihin asennettavien rumpujen asennuksissa tulisi upottaa rumpu syvälle uoman pohjaan, rakentaa tarvittaessa kynnyksiä sekä huomioida uoman kaltevuus (virtausnopeus). Miten nämä asiat saisi varmasti jalkautettua käytännön tasolle?
Asian voisi varmistaa lisäämällä vesilain uudistamisen yhteydessä vesistörummun rakentamisen ilmoittamisvelvollisuuden piiriin (VL 2:15). Tällöin valtion valvontaviranomainen voisi varmistaa toiminnan asianmukaisuuden ennen toteutusta. Nykyinen lainsäädäntö luottaa mielestäni liikaa yksittäisen suunnittelijan ja/tai kaivurikuskin näkemykseen, mikä paikoitellen näkyy edelleen virtavesiluonnon kannalta virheellisinä rakenteina ja asennuksina.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.