Blogi

Mitä vesilaissa mainittu ekologinen kestävyys tarkoittaa?

Petri Nieminen | 2.7.2019 | Blogi

Ihmettelen Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timosen toteamusta YLEn laatimassa jutussa: “Jos Kemijoen toiminta alistettaisiin hakemuksen mukaisesti kalataloudelle, se olisi pois käytöstä sähköjärjestelmän ylläpitämisessä ja vaarantaisi Suomen huoltovarmuuden.

Ei Kemijoen toimintaa olla mielestäni “alistamassa kalataloudelle”, jos 70 vuoden vitkuttelun jälkeen yritetään saada yhtiö ottamaan vaelluskala-asiat toiminnassa vihdoin huomioon. Nykytilanteessahan nimenomaan yksi ainoa joen käyttömuoto, vesivoimantuotanto, määrittää joen kaikki muut käyttömahdollisuudet. Vaikka vesivoimaloiden yhteyteen rakennettaviin ohitusuomiin/kalateihin määrättäisiin juoksuttamaan pieni määrä joen virtaamasta, saisi yhtiö silti käyttää valtaosan virtaamasta omaan toimintaansa. Ei tämä mitään alistamista olisi.

Vesilain tavoitteenahan on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää. Kuinka hyvin suomalaisten vesivoimalaitosten vesitalousluvissa otetaan ekologiset asiat keskimäärin huomioon? Monista vesivoimalaitoksista puuttuu esim. kalatalousvelvoitteet täysin. Kysymys ei tosin ole pelkästään kaloista ja kalataloudesta, vaan virtavesielinympäristöstä ja -lajistosta laajemminkin. Rakennetuissa jokivesistöissä tulisi tähdätä parempaan jokijatkumon turvaamiseen, ekologisen virtaaman soveltamiseen sekä virtavesieliöiden lisääntymiseen sopivien elinympäristöjen laajentamiseen. Tietoa on, tahtoa ei.

Vuonna 2004 Suomessa oli 207 vesivoimalaitosta, joista 67 minivesivoimalaitosta (alle 1 MW), 83 pienvesivoimalaitosta (1-10 MW) ja 57 yli 10 MW vesivoimalaitosta. Laitosten tuotannosta minivesivoiman osuus on 1 %, pienvesivoiman osuus 8 % ja yli 10 MW laitosten tuottaman vesivoiman osuus 91 %.

Tapauskohtaisesti tulisi harkita teholtaan pienten, alle 1 MW voimaloiden purkamista ja jokiuomien ennallistamista. Näillä toimenpiteillä saataisiin elintilaa uhanalaisille lajeille ja alueiden luontoarvoja palautettua. Sähköntuotannollinen menetys olisi minimaalinen. Keinot tulisi löytää.

 

Jaa tämä teksti:

Vastaa