Suomen tulisi luopua turpeen käytöstä energiantuotannossa
Turpeen energiakäyttö tulisi ajaa Suomessa asteittain hallitusti alas. Turvetuotanto voimistaa ilmastonmuutosta ja heikentää suoluontomme monimuotoisuutta, eivätkä nämä vaikutukset ole hyväksyttäviä, vaikka kyseessä onkin kotimainen energianlähde työllisyysvaikutuksineen. Turvetuotannosta luopuminen parantaisi myös vesistöjen tilaa. Turvetta tulisi jatkossa käyttää vain seospolttoaineena ja on etsittävä aktiivisesti keinoja sen käytöstä luopumiseen. Korvaava lähde lämmöntuotannossa tulee toki olla tiedossa ennen koko toimialan lakkauttamista – toistaiseksi turpeella on myös huoltovarmuudellinen rooli.
Suomi on ollut pitkään maailman suurin energiaturpeen käyttäjä. Tilastokeskuksen mukaan turpeen osuus energian kokonaiskulutuksesta Suomessa oli vuonna 2017 noin 4 %. EU-maissa käytössä olevista turvetuotantoalueista lähes 90 % sijaitsee Suomessa ja loput Irlannissa ja EU:sta eroamassa olevassa Isossa-Britanniassa (MWEI BREF, Garbarino ym. 2018). Vaikuttaa siltä, että Irlanti on luopumassa turpeen energiakäytöstä ilmastosyistä.
Vuonna 2017 polttoturpeen verotuki oli Suomessa 148 miljoonaa euroa. Mikäli turpeen energiakäyttöä ryhdyttäisiin verottamaan samoin periaattein kuin muita fossiilisia polttoaineita, vähenisi turpeen käyttö todennäköisesti merkittävästi. Fossiilisten polttoaineiden, kuten turpeen ja kivihiilen, käytön vähentäminen on avainasemassa, kun hiilidioksidipäästöjä on tarve vähentää nopeasti. Suomenkin tulee kantaa tässä vastuunsa. Suot ovat metsiäkin suurempi hiilivarasto ja niiden tuhansia vuosia hiiltä varastoineita turvekerroksia ei ole järkevää kaivaa ylös muutamassa kymmenessä vuodessa.
Ilmastonvaikutusten lisäksi turvetuotanto hävittää toiminta-alueellaan olevan suon kokonaan ja vähentää suoluonnon alueellista monimuotoisuutta sekä suolajiston elinympäristöjen määrää. Samalla kun suo tuhoutuu, myös sen tarjoamat virkistyskäyttömahdollisuudet (esim. marjastus) häviävät. Noin puolet suoluontotyypeistä on Suomessa valtakunnallisesti uhanalaisia ja tilanne on erityisen huono Etelä-Suomessa, jossa kaikki muut suotyypit paitsi keidasrämeet ja rahka-rämeet on arvioitu alueellisesti uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi.
Turvetuotannon vesistövaikutukset korostuvat pienten latvavesien alueella. Kuormitusmäärät vaihtelevat alueittain, vuodenajoittain ja vuosittain, ja myös tuotantoalueen turvelajilla on oma vaikutuksensa. Joka tapauksessa kiintoaine-, ravinne-, humus- ja rautapäästöt aiheuttavat vesistöjen tummumista, rehevöitymistä ja liettymistä. Myös pH voi alentua. Samantyyppisiä vaikutuksia ilmenee myös turvemaiden metsäojitusten johdosta. Valtakunnallisesti ajateltuna turvetuotannon vesistökuormitusmäärät ovat kenties pieniä, mutta paikallisesti ja alueellisesti niillä voi kuitenkin olla erittäin suuri vaikutus luontoon. Veden fysikaalisten ominaisuuksien muuttuessa myös elollinen luonto muuttuu ravintoverkkoja myöten. Vaikutuksia on niin kasvi- ja eläinplanktoniin, pohjaeläimiin, rapuihin kuin kaloihinkin.
Turvetuotannon tulevaisuus on yksi keskeinen ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja energiahuoltoon liittyvä kysymys, joka tulevan hallituksen tulisi ratkaista.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.