Finnpulpin vesistömallinnuksen epävarmuuksista sulfaatin osalta

Petri Nieminen | 20.8.2018 | Blogi

Finnpulpin ympäristöluvan sallima vuotuinen sulfaatin päästömäärä Kallaveteen on 20 075 000 kg. Eli 55 000 kg päivässä. Tämä on huomattavasti enemmän kuin esim. Terrafamen purkuputken ympäristöluvan sallima vuotuinen 15 000 000 kg, jonka mukaisella määrällä havaitut sulfaattipitoisuudet vastaanottavassa Nuasjärvessä on havaittu alun perin arvioituja suuremmiksi. Tällä hetkellä Nuasjärven tilanne näyttää olevan parempaan päin, sillä Terrafame on purkanut sinne tänä vuonna sulfaattia vain muutamia tuhansia tonneja.

Sulfaatti lisää veden tiheyttä, ja tästä syystä sulfaattipitoinen vesi kertyy lähelle järven pohjaa. Korkeat sulfaattipitoisuudet alusvedessä voivat välillisesti aiheuttaa pohja-alueiden hapettomuutta kemiallisen kerrostuneisuuden myötä, ja siten ruokkia sisäisen kuormituksen kautta rehevöitymiskehitystä, kun pohjassa oleva fosfori liukenee takaisin vesipatsaaseen vähähappisissa oloissa. Sulfaatti itsessään on suhteellisen inertti aine. Hapettomissa oloissa se voi kuitenkin pelkistyä sulfidiksi ja muodostaa mm. rikkivetyä.

Pöyry on vuonna 2015 käyttänyt Finnpulpin YVAn vesistömallinnuksessa EFDC-vesistömallia. EFDC-malli tuottaa keskiarvoistetun arvion kuormituksesta eri syvyyksillä ja etäisyyksillä jätevesien purkupaikasta. Arviot pitoisuustasoista sulfaatin osalta ovat siis keskimääräisiä arvioita, eivätkä edusta maksimipitoisuuksia, joita syvänteiden alusvedessä voi tulla esiintymään. Jos mallin ns. laskentahilan koko on liian suuri, laskennallinen malli aliarvioi aivan pohjan yläpuoliseen vesikerrokseen kerääntyvää sulfaattia. Finnpulpin YVAn vesistömallissa on käytetty kuvaustapaa, jossa laskentakerrosten lukumäärä syvyyssuunnassa on kuusi tasapaksua kerrosta. Tämä tarkoittaisi esim. 30 metriä syvässä syvänteessä sitä, että laskennassa käytetään 5 metriä paksuja kerroksia, joiden pitoisuusarvot malli keskiarvoistaa. Todennäköistä kuitenkin on, että sulfaatti kasautuu pohjalle tätä ohuemmaksi kerrokseksi, jossa pitoisuus on huomattavasti korkeampi. Tätä malli ei näytä, koska se siis näyttää pohjasta katsottuna 5 metriä paksun kerroksen pitoisuuskeskiarvon. Horisontaalisessa suunnassa laskentahilan koko on Finnpulpin YVAssa ollut 75×75 metriä purkupaikan läheisyydessä, mutta kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmas purkupaikasta mennään. Osa Kallaveden syvänteistä on pienialaisia, eikä malli pysty laskemaan näiden alueiden todellisia sulfaattipitoisuuksia.

Pöyry on käyttänyt samaa EFDC-mallia myös Terrafamen vesienhallinnan YVAssa vuonna 2017, ja tällöin toteaa YVA-selostuksessa (s. 166) myös itse seuraavaa: ”mallin hilakoko aiheuttaa pohjan syvyyssuhteiden keskiarvoistumista, minkä vuoksi pinta-alaltaan pienet ja jyrkkäpiirteiset syvännealueet rajautuvat osittain pois eikä malli anna oikeaa tulosta niiden pohjanläheisen veden laadusta. Mallia tarkennettiin Nuasjärven purkupaikan lähiympäristössä pienentämällä hilakokoa 200:sta 50 metriin ja lisäämällä kerroksia, mikä toi hieman, mutta ei riittävää parannusta asiaan.“. Myös kyseisen YVA-prosessin yhteysviranomainen Kainuun ELY-keskus toteaa omassa lausunnossaan arviointiselostuksesta seuraavaa (s. 48; Dnro KAIELY/348/2016): ”Vesistömallinnuksessa käytetty mallin hilakoko on karkea varsinkin suuremmissa vesistöissä. Karkea hilakoko ja laskennan toteuttaminen 6 kerroksessa antaa keskiarvoistetun tuloksen sulfaattipitoisuudesta kussakin laskentakerroksessa. Vesistömallinnus ei siis kuvaa tarkasti syvänteisiin kertyvää sulfaattia kaivoksen alapuolisissa vesistöissä tai syvänteisiin jo kertyneen sulfaatin käyttäytymistä. Arviointiselostuksessa esitetyn perusteella voidaan todeta, että vesistömalli toimii paremmin allasmaisissa järvialtaissa, joissa ei ole kapea-alaisia, kuilumaisia syvänteitä. Vesistömallilla ei ole pystytty laskemaan luotettavasti Nuasjärven sulfaattipitoisuuden kehittymistä syvänteissä, sillä karkeasta hilakoosta johtuen mallilla ei pystytty huomioimaan kapea-alaisten syvänteiden pohjan läheistä vesikerrosta lainkaan. Vesistömallia pyrittiin tarkentamaan Nuasjärven syvänteiden osalta tiheämmällä hilakoolla, mutta silläkään ei pystytty kuvaamaan sulfaatin kerrostumista pienialaisiin syvänteisiin. Yhtiön vuoden 2016 velvoitetarkkailun sekä Kainuun ELY-keskuksen ja GTK:n vesistötutkimuksista saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että purkuputkesta aiheutuneella vuoden 2016 sulfaattikuormituksella syvänteisiin on kertynyt merkittävästi enemmän sulfaattia, kuin mitä vesistömallinnuksella ennustetaan kertyvän 30 000 tonnin sulfaattikuormalla. Malli ei siten pysty luotettavasti kuvaamaan, mille tasolle syvänteiden sulfaattipitoisuudet voivat kohota tulevaisuudessa eri vuoden aikoihin eri kuormitusvaihtoehdoissa. Tästä johtuen eri hankevaihtoehdoissa mallinnetut alimman vesikerroksen sulfaattipitoisuudet saattavat olla aliarvioidut erityisesti kerrostuneisuuskausilla. Myös Kivijärven pohjois- ja eteläosan pysyvästi kerrostuneiden syvänteiden sekä Laakajärven pohjoisosan syvänteen osalta laskenta ei ole onnistunut, sillä nykytilanteelle mallinnetut sulfaattipitoisuudet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin mitatut pitoisuudet.” Huomionarvoista on, että Terrafamen kaivoksen ympäristöluvan sallima sulfaattikuorma on ollut 15 000 tonnia, ja toteutunut päästö vuonna 2016 oli yhteensä 13 641 tonnia. Vesistömallinnuksessa on käytetty arvona 30 000 tonnia, jonka mukaisella määrällä syvänteiden pohjan läheisen vesikerroksen sulfaattipitoisuudet jäivät mallissa siis alhaisemmiksi, kuin todellisuudessa mitatut pitoisuudet 13 641 tonnin päästömäärällä. Myös Kainuun ELY toteaa lausunnossaan Terrafamen osalta (s. 52): ”Syvänteiden alusvedessä tulee todennäköisesti esiintymään huomattavasti mallinnettuja sulfaattipitoisuuksia suurempia pitoisuuksia, jotka voivat vaikeuttaa kevät- ja syyskiertojen toteutumista syvänteissä.”

Finnpulpin YVA-selostuksen mukaan mallinnetut korkeimmat sulfaattipitoisuudet olivat alusvedessä talvella luokkaa 100 mg/l. On hyvin epätodennäköistä, että nuo mallinnustulokset sulfaatin osalta olisivat luotettavia Finnpulpin osalta, kun sekä konsultti, että yhteysviranomainen toteavat toisaalla kaksi vuotta myöhemmin, että sama malli ei anna pienialaisten syvänteiden osalta oikeanlaisia lukemia. Olen todennut tämän saman asian blogitekstissäni jo 13.3.2017 ennen Finnpulpin ympäristöluvan myöntämistä. Vaarana on, että todelliset sulfaattipitoisuudet tulisivat olemaan Kelloselällä moninkertaisia mallinnettuun nähden.

YVA-selostuksen tietoihin, joita on käytetty ympäristölupaharkinnan pohjana, liittyy siis epävarmuuksia. Kun tehdään intressivertailua taloudellisen hyödyn ja ympäristövaikutusten välillä, tulee ympäristövaikutukset olla mahdollisimman hyvin tiedossa. Vaillinainen tai väärä tieto voi vaikuttaa päätöksentekoon. Ei ole kuntalaisten, eikä toiminnanharjoittajankaan etu, mikäli ympäristövaikutukset aliarvioidaan ympäristölupahakemuksessa. Se aiheuttaa myös taloudellisen riskin toiminnanharjoittajalle. Konsulteilla on tässä suuri vastuu, sillä toiminnanharjoittaja harvoin kyseenalaistaa konsultin tuottamaa materiaalia ja tietotaito on tältä osin ulkoistettu konsultille. Lainsäädännön kannalta vastuu on kuitenkin aina toiminnanharjoittajalla.

Vaikka koko Kallaveden vesimuodostuman ekologinen tila on tällä hetkellä hyvä, on sen kuormituksen vastaanottokyky kysymysmerkki pitkässä juoksussa. Pysyykö tila hyvänä? Täytyy myös huomioida, että sillä mistä kohdin ekologista tilaa ilmentävä näytteenotto suoritetaan, on suuri merkitys siihen, millainen koko vesimuodostuman ekologinen tila katsotaan olevan. Kallaveden vesimuodostumaan kuuluvat alueet Kallansilloilta Koirukselle, ja ekologisen tilan luokittelu tehdään viiden eripuolille vesimuodostumaa sijoittuvien havaintopaikkojen tulosten perusteella. Näihin eivät sisälly Sorsasalon lähialueen tarkkailupisteet. Finnpulpin jätevesien purkuputkeen nähden lähin ekologisen tila luokittelussa käytettävä havaintopiste 345 sijaitsee Vaajasalon luoteispuolella noin 2,5 kilometrin päässä.

Itsestään selvää on, että tehtaan myötä esim. Kelloselän tila heikkenee merkittävästi, eikä kyseisen Kallaveden osa-alueen tila ole tälläkään hetkellä hyvä. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen myötä vetenä tuleva sadanta ja ravinnerikas valunta Kallaveden valuma-alueelta lisääntyy, joka mahdollisesti rehevöittää järveä jo ilman Finnpulpin rakentamistakin. Nyt tarvittaisiinkin toimenpiteitä ja keinoja turvata Kallaveden nykyisen tilan säilyminen myös tulevaisuudessa uuden sellutehtaan rakentamisen sijaan. Tässä tilanteessa uuden suuren pistekuormittajan rakentaminen olisi ympäristön kannalta huono ratkaisu. Vaikka aluetaloudelliset vaikutukset olisivat kiistatta suuret, olisi maailman suurimman havusellutehtaan sijaintipaikka Pohjois-Savon maakunnan pääkaupungin vieressä valitettavan väärä.